Tarvittavat toimenpiteet
- Nimitä kunnan hallintoon keskuskoordinaattori, jonka tehtävänä on järjestää ruokahävikin ehkäisy ja seurata sen etenemistä.
- Tutki erilaisia menetelmiä ruokahävikin mittaamiseksi julkisissa keittiöissä ja arvioi kunkin menetelmän edut ja haitat. Seuraavassa on kolme esimerkkimenetelmää:
- Keittiöhenkilökunta lajittelee ja mittaa ruokahävikkiä.
- Ulkopuolinen kumppani lajittelee ja mittaa ruokahävikkiä joissakin (satunnaisesti valituissa) julkisissa keittiöissä.
- Keittiöhenkilökunta lajittelee jätteet ruokahävikkiin ja muuhun jätteeseen. Jätehuoltoyritys punnitsee ruokahävikin.
- Päätä mitä menetelmää käytetään. Ota huomioon julkisten keittiöiden tuotantotapa, mittakaava ja aloitteen toteuttamiseen käytettävissä olevat resurssit.
- Päätä, mitkä keittiöt ja kuinka moni osallistuu ruokahävikin mittaamiseen.
- Riippuen siitä, minkä menetelmän valitset, varaa resursseja (tunteja ja määrärahaa) julkishallinnolle ja keittiöille. Muista, että ruokahävikin mittaaminen aiheuttaa lisätyötaakkaa keittiöhenkilökunnalle. Harkitse ruokahävikin mittauksen alkamis- ja päättymispäivämäärän määrittämistä.
- Päätä aikajanasta: kuinka usein ruokahävikkimittaukset tehdään (kerran viikossa tai päivittäin).
- Varsinkin jos valitset menetelmän A, kehitä keittiöhenkilökunnalle suunnattua informaatiomateriaalia, mukaan lukien ohjeita keittiön esihenkilöille siitä, miten motivoida työtovereita osallistumaan toimintaan. Kerro miksi ruokahävikin mittaus toteutetaan selittämällä hyödylliset vaikutukset talouteen, resurssien käyttöön ja ympäristöön.
- Ohjeista ja tue keittiöhenkilökuntaa, jotta lajitteluun ja mittaukseen liittyvistä vaikeuksista selvitään.
- Kerää ruokahävikin mittaustiedot ja jaa tietoa edistymisestä keittiöiden kanssa.
Lisää huomioitavia asioita
Jos valitset menetelmän A: Keittiöhenkilökunta lajittelee ja mittaa ruokahävikkiä, ota huomioon seuraavat seikat:
- Edut: Henkilöstön välitön osallistuminen tarkoittaa, että yksittäinen työntekijä tuntee enemmän vastuuta ja tietää mitä käytäntöjä voidaan muuttaa ruokahävikin vähentämiseksi. Selvitä olisiko mittausmenettelyjen helpottamiseksi käytettävissä digitaalisia mittausvälineitä. Menetelmä A on arvokas toimintaohje suurille tuotantokeittiöille, joissa tehokkuus- ja työnkulun valvontamenettelyt ovat jo käytössä.
- Haitat: Ruokahävikin mittaamiseen tutustuminen vie aikaa, ja siihen tarvitaan paljon resursseja. Tähän strategiaan liittyy usein epätarkkoja arvioita ruokahävikin kokonaismäärästä, sillä organisaatiotasolla sitä on vaikea seurata mikäli mukana on paljon pieniä tuotantokeittiöitä.
Jos valitset menetelmän B: Ulkopuolinen kumppani lajittelee ja mittaa ruokahävikkiä joissakin (satunnaisesti valituissa) julkisissa keittiöissä, ota huomioon seuraavat seikat:
- Päätä: Kuinka monta keittiötä on osallistettava, millaisena ajanjaksona ruokahävikki on kerättävä ja lajiteltava ja kuinka moneen fraktioon ruokahävikki on lajiteltava (esim. syötävä/ ei-syötävä ruokahävikki).
- Edut: Tätä menetelmää voidaan käyttää ilman keittiöhenkilökunnan osallistamista, mikä säästää aikaa ja resursseja.
- Haitat: Keittiöhenkilökunta ei osallistu ruokahävikin mittaamiseen eikä siten kehitä ymmärrystä kohteista joissa hävikkiä voi ehkäistä.
Jos valitset menetelmän C: Keittiöhenkilökunta lajittelee jätteet ruokahävikkiin sekä muuhun jätteeseen ja jätehuoltoyritys punnitsee ruokahävikin, ota huomioon seuraavat seikat:
- Edut: Keittiöhenkilökuntaa osallistava menetelmä, jossa työntekijät tulevat aiempaa tietoisemmiksi keittiönsä ruokahävikin määrästä.
- Haitat: Erillinen astia ruokahävikkiä varten tarvitsee tilaa, mikä voi olla haaste joillekin keittiöille.
